Betoni on keinotekoinen kivi, jossa kovettunut sementtiliima eli sementtikivi sitoo runkoainerakeet yhteen. Betonin pääraaka-aineet ovat sementti, vesi ja runkoaineet. Betonin osa-aineiden valinnalla on tärkeä merkitys betonin kaikkiin ominaisuuksiin. 

Betonin tärkein osa-aine on sementti. Sen määrä betonissa on n. 200 - 400 kiloa (tai vaihtoehtoisesti 65-130 litraa) per betonikuutio (1000 litraa betonia). Sementti muodostaa veden kanssa kovan huokoisen mineraalin joka kiinnittää runkoainerakeet sekä mahdollisen raudoituksen betoniin. Koska kovettumisreaktio tapahtuu sementin ja veden välillä, betoni kovettuu myös kosteissa olosuhteissa. Betonia voidaan valaa jopa veden alla, esimerkiksi meren pohjassa.

Sementin raaka-aineita ovat kalkkikivi, kvartsi ja savi, joita on maapallolla runsaasti. Raaka-aineet jauhetaan ja poltetaan uunissa (1450° C ), jossa lähtöaineiden alkuperäinen rakenne hajoaa veden ja hiilidioksidin poistuessa.

Suurin osa betonista on kiviainesta (70-80% painosta).  Betonissa käytetyn kiviaineksen koko ulottuu aivan hienosta hiekasta suurimmillaan muutaman sentin kokoisiin kiviin. Luonnon soravarojen ehtyminen monilla alueilla sekä kuljetusmatkojen kasvaminen ovat johtaneet sora- ja kalliomurskeen lisääntyneeseen käyttöön betonin valmistuksessa. Lisäksi hienon kiviaineksen eli fillerin sijasta voidaan käyttää lentotuhkaa, jota saadaan voimalaitoksista. Lentotuhka antaa myös lisälujuutta betonille.

Betonin valmistuksessa betonisekoittimeen punnitaan ennakkoon määrätyn reseptin eli suhteituksen mukaiset määrät sementtiä, kiviainesta ja vettä sekä mahdolliset lisäaineet. Betonin annetaan sekoittua muutaman minuutin, jonka jälkeen betoni siirretään kuljetusautoon. Ohessa on kuva yleisimmästä valmisbetoniasemasta, torniasemasta.