Erityisesti asuinrakennuksille on määritelty vaatimukset sekä ilma- että askelääneneristävyydelle. Ilmaääneneristävyys riippuu rakenteen massasta ja jäykkyydestä. Betoniseinät ja -välipohjat varmistavat hyvän ääneneristävyyden.

Vuonna 2000 voimaan tulleiden ääneneristysmääräysten mukaan huoneistojen välisen ilmaääneneristävyyden tulee olla vähintään 55 dB, jolloin voimakas puhe ei kuulu seinän läpi. Ontelolaattavälipohjalla ja 180 mm paksuilla väliseinillä voidaan päästä jo 58 dB:n eristävyyteen.

Ilmaääneneristävyydessä rakenteen tiiveydellä on suuri merkitys, koska pienikin rako voi heikentää eristävyyttä merkittävästi. Myös tässä suhteessa oikein tehdyt massiiviset rakenteet ovat kevyitä luotettavampia.

Askelääneneristyksen tulee olla enintään 53 dB. Asuinkerrostalojen välipohjissa vähintään 240 mm paksu paikallavalettu betonilaatta tai vähintään 500 kg/m2 painava ontelolaatta pehmeillä lattianpäällysteillä tai lautaparketilla täyttää nykyiset vaatimukset. Kun lattianpäällysteenä käytetään mosaiikkiparkettia, kiveä tai keraamista laattaa, tulee käyttää kelluvaa lattiarakennetta. Akustisesti ja asukkaiden tyytyväisyyden kannalta kelluva betonilaatta on paras vaihtoehto. Myös monesti haitalliset matalat äänet saadaan helpoiten kuriin betonivälipohjalla.

Ääni heijastuu betonista, mutta esimerkiksi meluesteissä voidaan käyttää apuna seinämän muotoilua, pinnan rikkomista muilla pehmentävillä materiaaleilla tai ns. harvabetonia. Se absorboi osittain ääntä ja heijastusäänet jäävät pienemmiksi.