Betonille on ominaista suuri puristuslujuus, yleensä 30-80 MPa. Lujuus valitaan käyttötarkoituksen mukaan ja sitä säädetään betonin koostumuksella ja erityisesti vesisementtisuhteella. Betonin puristuslujuutta on pystytty kasvattamaan materiaaliteknologian kehittymisen myötä. Betonin vetolujuus on suhteellisen pieni, 6-10 % puristuslujuudesta.

Rakenteet suunnitellaan niin, että betoni ottaa puristusjännitykset ja raudoitus vetojännitykset. Jännitetyissä rakenteissa annetaan betonille jänneteräksillä puristusjännitys sinne mihin kuormat aiheuttavat vetojännityksiä. Raudoituksella varmistetaan myös rakenteen sitkeys, jotta taipumat tai halkeamat varoittavat, jos rakenne lähestyy murtorajatilaa.

Korkealujuusbetonilla ( 60-100 MPa) voidaan vähentää materiaalien käyttöä. Korkealujuusbetonin kehitysprojektin yhteydessä arvioitiin esimerkiksi pilarin lujuuden kaksinkertaistamisen pienentävän suhteellista kustannusta noin 25 %. Myös ympäristövaikutusten kannalta korkealujuusbetonin käyttö on edullista.

Erikoislujien betonien ( lujuus 150-250 MPa) käyttö lisääntyy koko ajan lähinnä erikoisrakenteissa. Usein näissä rakenteissa käytetään myös teräs-, lasi-, hiili- tai muovikuituja rakenteen vetolujuuden parantamiseksi.

Betonirakenteilla on oma paino yleensä merkittävä osa rakenteelle tulevasta kokonaiskuormasta. Oman painon varmuuskertoimeen sisältyy reserviä eli betonirakennetta voi ylikuormittaa melko reilusti. Kevyillä rakenteilla ei tätä oman painon varmuusreserviä juurikaan ole. Betonirakenteilla on hyvä vaurionsietokyky ylikuormituksille.

Betonirakenne vaimentaa törmäysten ja räjähdysten aiheuttamia iskuja. Betonirunkoisissa asuintaloissa on sattunut räjähdyksiä, jotka eivät ole johtaneet sortumisiin. Kalliosuojien ohella kaikki muut väestönsuojat rakennetaan betonista.

Betonin massiivisuuden ja jäykkyyden etuna on myös vähäinen herkkyys värähtelyyn. Värähtelyt koetaan epämiellyttävinä. Betonia käytetään myös koneperustuksissa tärinän vaimentamiseen.