Etusivu » Tietoa betonista » Betoni ja kestävä kehitys » Säteily ja radon

Perustietopaketti
Iloa opetukseen
Tilastoja
Yhteystiedot ja linkit
Betoni ja kestävä kehitys
Betoni rakennusmateriaalina

Betonin historia

Käyttö talonrakentamisessa

Käyttö infrarakentamisessa

Valmisosien käyttö

Betonirakenteen ekotehokkuus

Betonirakenteen elinkaariedullisuus

Betonin esteettisyys

Betoniteollisuuden ympäristötavoitteet

Sementti

Kiviaines

Raudoitteet

Betonin valmistus

Kierrätys

Seosaineiden käyttö

Työturvallisuus

Kuljetukset

Betonin lujuus

Paloturvallisuus

Palovahingot

Kosteudenkestävyys

Päästöt

Säteily ja radon

Ääneneristys

Rakennuksen elinkaari

Betonin lämmönvarauskyky

Sisälämpötilat ja viihtyvyys

Kivirakennuksen tiiveys

Matalaenergiarakentaminen

Betonin käyttöikä

Muuntojoustavuus

Huolto ja kunnossapito

Purettavuus ja uusiokäyttö

Kirjallisuutta

RT-ympäristöselosteet

Kehitysprojektit
Vuoden Betonirakenne
Normit ja standardit
Betoni suojaa säteilyltä

Kaikki rakennusmateriaalit sisältävät luonnon radioaktiivisia aineita. Materiaalien radioaktiivisuus ilmoitetaan bequerelleinä (Bq). Uraanin U238 yleisesti tunnetuin välivaiheen hajoamistuote on radiumista syntyvä radonkaasu. Radon on hajuton, mauton ja näkymätön jalokaasu.

Radioaktiivisen säteilyn lähteitä asunnoissa ovat rakennusmateriaalien ja maaperän (mukaanlukien pohjavesi) radioaktiivisuus sekä kosminen säteily.  Kivitaloissa rakennus absorboi lähes täysin maaperästä tulevan gammasäteilyn, joten niissä on radonpitoisuudella keskeinen rooli. 

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saisi ylittää arvoa 400 bequereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m3.

Merkittävin radonpitoisuuden vaihteluun vaikuttava tekijä on maaperästä tulevan radonpitoisen ilman virtaus. Huoneilman radonpitoisuuteen voidaan näiltä osin vaikuttaa ennen kaikkea alapohjan rakenne- ja tuuletusratkaisuilla.

Kun lattia, seinät ja katto ovat betonia, ne tuottavat asuntoon noin 70 Bq/m3 radonpitoisuuden, joka on noin kolmasosa uuden talon suunnitteluarvosta ja kuudesosa asuintalolta vaadittavasta enimmäisarvosta. Käytännössä sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen raja- arvojen ylittyminen on mahdollista vain, jos maaperän korkea radonemissio pääsee asuntoon.

Betonia käytetään mm. sairaaloissa säteilysuojarakenteissa. Tähän tarkoitukseen on kehitetty erityisiä raskaita betonilaatuja, joista tehdyt rakenteet ovat tehokkaita esteitä säteilyn etenemiselle.

Rakennusmateriaalina betoni on hyvä radioaktiivisen säteilyn vaimentajana, koska säteilyn vaimentuminen tapahtuu eksponentiaalisesti massan suhteessa. Tästä ominaisuudesta on hyötyä sellaisilla alueilla, jossa maaperän oma säteilytaso on korkea.

Radonturvallisia perustapoja- vaikuta sisäilman radonpitoisuuteen
• tuulettuva betoninen alapohja (ryömintätilainen perustus)
• yhtenäinen saumaton betonilaattaperustus
• maanvarainen betonilaatta perusmuurin sisällä– laatan ja sokkelin liitokset tiivistetty

Rakennuksen alapohja rakennetaan mahdollisimman tiiviiksi. Betonin tiiviys on paras tae radonia vastaan. Liitokset ja saumat tulee tiivistää huolella. Maanvastaisessa alapohjassa betonilaatan paksuuden tulee olla vähintään 80 mm. Maanvarainen alapohja tehdään alipaineiseksi ja radon tuuletetaan pois alapohjasta putkistojen ja tarvittaessa poistoimurin avulla. Liitossaumat tiivistetään bitumikermein tai tiivistysmassalla.

Maanvastaisissa rakenteissa paras ratkaisu on mahdollisimman yhtenäinen ja tiivis alapohja- ja perustusrakenne, jossa on vähän tiivistystä vaativia kohtia. Ryömintätilaisessa alapohjassa radon tuulettuu pois luonnostaan. Myös ryömintätilainen alapohja tulee tehdä ilmatiiviiksi.

Kevytsorabetoniharkkorakenne läpäisee radonia ja rakenteita on tiivistettävä mm. bitumikermikaistoin.

Liity postituslistallemme:

Etusivulle | Sivukartta | Palaute
 Powered by: SOLU / e21 Solutions Oy