Tuomariston perustelut
LLEIDAN YLIOPISTON KIRJASTO JA KULTTUURIKESKUS, ESPANJA 
Lleidan yliopiston kirjasto ja kulttuurikeskus palkitaan vuoden 2003 betonirakenteena taitavasta ja innovatiivisesta arkkitehti- ja rakennesuunnittelusta, jossa paikallavaletulla betonin käytöllä on merkittävä osa näkyvää lopputulosta.
Kansainvälisesti korkeatasoinen suomalainen arkkitehtuuri ja rakennustekninen toteutus on osoitus siitä, kuinka harkitulla ja osaavalla betonin käytöllä on aikaansaatu kestävää ja visuaalisesti kaunista. Betonia on käytetty monipuolisesti rakenteissa ja näkyvissä pinnoissa.
 Betonin hyvät ominaisuudet tulevat esiin rakenteissa ja puhdasvalupinnoissa. Betonirakenteissa korostuu materiaalin käytön osaaminen. Betonipinnoilla on luotu myös sisätiloihin tunnelma, jossa materiaalin olemus on voimakkaasti läsnä. Autenttisella harmaalla betonipinnalla on merkittävä rooli rakennuksen sisätilojen arkkitehtuurissa. Betoni luo harmonisen kontrastin muun muassa puuverhousten kanssa. Paikallavaletut rakenteet, -pilarit ja -seinäpinnat rajaavat kiinnostavia veistoksellisia tiloja, joissa valo ja varjot vaihtelevat.
Lleidan yliopiston kirjasto ja kulttuurikeskus sijaitsee Segre-joen varrella Lleidan kaupungin keskustan tuntumassa. Kirjasto- ja kulttuurirakennus on uuden, vielä rakenteilla olevan kampusalueen ja yliopistokorttelin porttirakennus, joka yhdistää keskustan liikennöinnin ja yliopistorakennustenkorttelin puistoineen. Lleidan yliopiston 700-vuotissäätiön järjestämän kansainvälisen kaksivaiheisen kutsukilpailun voitti arkkitehti Kristian Gullichsen työryhmineen vuonna 1997.
L-muotoinen rakennuskokonaisuus koostuu kahdesta päämassasta ja erillisestä lieriönmuotoisesta auditoriorakennuksesta. Joen puoleinen katettu pylväikkö muodostaa päärakennusmassojen väliin sisääntulotilan upeine puistonäkymineen ja se toimii samalla tiedeyhteisön kohtaamispaikkana.
 Valoisat ja yhteiset kohtaamispaikat ovat olleet suunnittelussa keskeisiä tavoitteita. Kirjasto on moniulotteinen tila, josta avautuu useita läpinäkyviä tilasarjoja. Kerroksia yhdistävät keskusaulasta lähtevä avoin kolmikerroksinen valoisa pääportaikko, johon voimakas valo suodattuu isojen ikkunoiden ja niiden edessä olevien säleikköjen kautta.
Erillinen lieriönmuotoinen paikallavalettu 325-paikkainen auditoriorakennus on liitetty lasisella yhdyskäytävällä päärakennukseen. Auditorion ulkoseinän betonikuorirakenteen tuuletus toimii muottisiteiden paikoille sijoitettujen ruostumattomien teräsputkien kautta. Samalla putket elävöittävät puhdasvalupintaisen lieriön pintaa ja muodostavat ulkoseinään jännittävän varjokuvion, eräänlaisen aurinkokellon. Tähän julkisivua elävöittävään valon ja varjon leikkiin liittyy myös auditoriota ympäröivästä vesialtaasta heijastuva valo.
Viisikerroksisen rakennuksen betonirunko on professori Matti Ollilan kehittämä ns. M-välipohjajärjestelmä. M-välipohjan rakenneosina ovat kerroksenkorkuiset pilarit, jännitetyt jatkuvat liittorakenteiset matalapalkit, niihin tukeutuvat jännelaatat sekä rakenteen monoliittiseksi liittorakenteeksi yhdistävä betonivalu. Rakennejärjestelmä on mahdollistanut ohuen, noin 300 mm:n tasapaksun välipohjarakenteen ja pitkät jännevälit. Tämäntyyppinen liittorakennejärjestelmä on käytössä ensimmäistä kertaa Espanjassa.
Kohde on hyvä esimerkki julkisesta rakentamisesta, jossa laadukkaalla betonin käytöllä ja rakentamisen osaamisella on aikaansaatu kestävää betonirakentamista ja samalla luotu miellyttävä ja vaihteleva työskentely-ympäristö.
Kohteen bruttoala yht. 12 500 m2
Tilavuus 55 000 m3
Suunnittelusta palkitaan:
Arkkitehtisuunnittelu: Gullichsen - Vormala Arkkitehdit Ky
Rakennesuunnittelu: Professori Matti Ollila sekä avustajana Matti Kannisto
Tuomariston perustelut, kunniamaininta
OPPIMISKESKUS ALEKSANDRIA
Helsingin yliopiston oppimiskeskus Aleksandria palkitaan Vuoden Betonirakenne 2003 kilpailussa kunniamaininnalla. Oppimiskeskeskuksen rakenteissa ja uudisosan sisätiloissa betonia on käytetty rohkeasti näkyvissä rakenteissa ja käyttöpinnoissa. Betonipinnoilla ja valon käytöllä on aikaansaatu raikas ja nuorekas tunnelma oppimisympäristön sympaattisessa sisätilassa.
Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto ja oppimiskeskus Aleksandria ovat osa uutta keskustakampuksen kokonaisuutta, joka rakentuu valmiiksi peruskorjausten ja muutostöiden edistyessä. Fabianinkatu 28:n tontilla sijainneiden vanhojen piharakennusten tilalle on rakennettu viisikerroksinen uudisrakennus, joka muodostaa yhdessä Kaisa-talossa sijaitsevan opiskelijakirjaston kanssa oppimiskeskus Aleksandrian.
 Uudisrakennus käsittää valokatteisen aulan ympärille rakennettua, tietokonetyöskentelyyn varattua oppimiskeskustilaa. Kerroksiin on sijoitettu ryhmätyö- ja opetustiloja. Lisäksi Kaisa-talon sisäpihalle on rakennettu uusi opiskelijoiden ns. palvelutori sekä Fabianinkadun 26:n alla sijaitseva yhdyskäytävä naapurikiinteistön suureen luentosaliin. Vuonna 1907 rakennettu, arkkitehti Gunnar Steniuksen suunnittelema kadunvarsirakennus on peruskorjattu ja sinne on sijoitettu lähinnä henkilökunnan tiloja.
Oppimiskeskus on kuin talo talossa, jolla on sykkivä betoninen sydän. Oppimiskeskuksen uudisosan runko on paikallavalettua betonia. Paikallavaletut betoniportaat ja -tasot, välipohjat, pilarit, katto- ja seinäpinnat rajaavat selkeitä tiloja. Betonirakenteissa korostuvat toisaalta betonin karheus ja toisaalta plastisuus ja monoliittisuus. Selkeästi jäsennellyissä tiloissa betonia on käytetty rakenteissa ja pinnoissa hienostelematta ja rehellisesti. Korttelin vanhan rakennuksen pihaseinällä on merkittävä rooli uudisrakennuksen sisätilojen arkkitehtuurissa. Elävä karhea betonin harmaa rinnastuu mm. korttelin vanhojen, rapattujen seinien keltaisen sävyihin.
 Valo uudisosaan tulee lähinnä suuren valoaukon kautta, joka on samalla rakennuksen keskeinen aihe. Valoaukko on viistokas, jonka kulmat on pyöristetty. Aukkoa ympäröivät kerrostasot on asemoitu niin, että kapeampi ja leveämpi pääty vaihtavat paikkaa. Tällä tavoin aukkosarjan kulmiin syntyy parveekkenomaisia kurotuksia tai sisäänvetoja, joista avautuu mielenkiintoisia näkymiä eri kerrosten työ- ja aulatiloihin.
Uusi oppimiskeskus on nykypäivän verkko-opetuksen tyyssija. Palvelutori muodostaa nivelen opiskelijakirjaston, oppimiskeskuksen ja Porthanialle rakennettavan yhdyskäytävän välille. Palvelutorin komean lieriökattoikkunan betonipintojen kautta valo heijastuu sykkivään keskukseen.
Louhinta-, purku- ja perustustyöt ovat edellyttäneet huolellista valmistelua ja rakennustyöt korttelin ahtaissa olosuhteissa ovat olleet vaativia. Kellarikerroksen yhdyskäytävätiloihin on jätetty muistuma peruskalliosta ja paikan geologiasta.
Uudisosassa on vain neljäsosa julkisivua. Pihanpuoleisissa julkisivuissa on saatu mielenkiintoista vaihtelevuutta eriväristen metallisäleikköjen rytmityksen kautta.
Tuomaristo haluaa kuitenkin perusteluissaan huomauttaa, että betonirakenteiden pinnat eivät kaikilta osin toteutukseltaan vastaa suunnitteluasiakirjoissa edellytettyä I-luokan laatuvaatimustasoa. Näkyvän betonipinnan toteuttamisen osaamisella olisi lopputulos tuonut esiin betonin mahdollisuudet esimerkillisesti.
Suunnittelusta palkitaan:
Arkkitehti: Arkkitehtitoimisto Davidsson Oy
Rakennesuunnittelija: Finnmap Consulting Oy
Rakennuttaja: Helsingin yliopiston tekninen osasto
Kohteen bruttoala yht. 5 500 m2
Tuomariston perustelut, kunniamaininta
KARHULAN MOOTTORITIEN TUKIMUURIN KORJAUS
Karhulan moottoritien tukimuurien korjaus palkitaan Vuoden Betonirakenne 2003 kilpailussa kunniamaininnalla. Betonin käytön innovaationa on itsetiivistyvän betoni käyttö vaativassa kohteessa. Tukimuurien korjaushanke on osoitus ammattitaitoisesta suunnittelusta, rakennuttamisesta ja toteutuksesta sekä niiden ohjauksesta ja valvonnasta, joilla betonirakenteille ja -pinnoille asetetut korkeat laatuvaatimukset on nähtävissä lopputuloksessa. Työtekniikan ja materiaalien huolellisen ennakkosuunnittelun ja testauksen avulla on betonipinnoista saatu erittäin laadukkaita, joissa pienetkin yksityiskohdat näkyvät. Tuloksen mahdollisti itsetiivistyvän betonin käyttö.
 Karhulan tukimuurit ovat valmistuneet valtatie 7 varrelle vuonna 1970. Korjauksessa yhdistettiin Kotkan kaupungin toive elävöittää "Karhulan kanjoni" ja toisaalta säilyttää vanhan tukimuurin pintakuviointi ja struktuuri. Pohjoisen tukimuurin pituus on 360 m ja eteläisen 465 m sekä korkeus 0,5 - 4 m, kanjonin kokonaisleveys on 27,2 metriä. Muurit ovat paikallavalettuja teräsbetonirakenteita. Korjauksen yhteydessä noin 500 mm paksun tukimuurirakenteen vanhaa pintarakennetta on poistettu noin 170 mm. Korjaustoimenpiteiden jälkeen tukimuurin kuorivalu on tehty itsetiivistyvällä betonilla painevaluna alakautta. Reunapalkkit ja tukimuurien suuntaiset kaiteet on myös uusittu.
 Toteutunut kohde on osoitus hankkeesta, jossa laadunvarmistus on ollut mukana korjaussuunnitelmasta työnsuoritukseen. Vanhan ja uuden rakenteen yhteistoiminta on varmistettu alan asiantuntijoiden yhteistyönä mm. ennakkokokein ja koevaluin.
Itsetiivistyvän betonin käyttö antaa toiveita vaativien betonipintojen paremman laadun suhteen, mutta edellyttää materiaalin ja työn suorittajalta osaamista. Itsetiivistyvä betonin käyttö edellyttää myös vahvojen ja tiiviiden muottien käyttöä. Materiaalin pieni kutistuma soveltuu hyvin sekä uudis- että korjausvaluihin ja se kovettuu nopeammin kuin normaali betoni.
Suunnittelusta ja toteutuksesta palkitaan:
Rakennuttaja: Tiehallinto, Kaakkois-Suomen tiepiiri
Korjaus- ja rakennesuunnittelija: Insinööritoimisto Jorma Huura Oy
Pääurakoitsija: Tieliikelaitos, Kaakkois-Suomen palveluyksikkö
Betonin toimittaja: Lohja Rudus Oy
| 
